Retki Venetsiaan

Sunnuntaiaamuna päätimme joukolla samassa asuntolassa asuvien kanssa lähteä katsomaan millainen se Venetsia oikein on. Niimpä hyppäsimme paikallisjunaan ja 30 min päästä saavuimme Venetsian rautatieasemalle. Harmittavaa oli, että koko päivän satoi vettä ja oli melkoisen kylmä, mutta eihän meitä sokerista oltu tehty.

Venetsialaista katukuvaa

Paikoitellen pystyi näkemään, miten Venetsia vähitellen on uppoamassa. Tässä kuvassa kanavan vesi tulvii kadulle.

 

 Kanavien  vesi ulottuu usein talojen seiniin asti.

 Paikallinen turistikrääsäkauppa myy naamioita. Näitä liikkeitä oli joka kadunkulmassa.

Osa matkaseurueesta

Lisää siltoja ja vettä.

 Päivän lounas oli mustekalan musteella värjättyä pastaa.

 Autoilla ei Venetsiassa pääse liikkumaan. Veneitä oli paljon.

 

Näkymä Rialton sillalta Canal Grandelle

 Ponte di Rialto ja pakollinen turistikuva

 Gondoleita odottamassa käyttöä

Gondoleita käytössä

Yleisesti Italiaan on nyt saapunut syksy ja sen huomaa. Päivä lämpötila on 15 asteen tuntumassa, mutta ilma on todella kosteaa ja siksi on melkoisen kylmä. Huoneessanikin on todella kylmä, joten villasukille ja fleecetakille on todella käyttöä. Viime viikolla hankkimani orastava flunssanpoikanen on puhkeamassa kukkaa ja tämä rajoittaa vähän iltarientoihin menemistä. 

Kursseista alkaa olla nyt enemmän selvyyttä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Professorit ovat yleensä olleet hyvin kiinnostuneita suomalaisesta vaihto-oppilaasta ja saattavat jopa kesken luennon kysäistä jotakin asiaa koskien Suomea. Myös italialaiset geologian opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä päästessään harjoittelemaan englannin puhumista kanssani. 

Pyörän löytäminen on helpottanut huomattavasti kaupungissa liikkumista. Enää ei ole tarvinnut odotella busseja tai lähteä tuntia ennen luennon alkamista kävelemään kampukselle päin. Tosin italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluu kiinteänä osana vesisateet, joten saa nähdä kuinka kauan pystyn pyörääni käyttämään..