Geologinen viikonloppu

Kelit täällä alkavat olla hyviä, joten pääsee vihdoin hyödyntämään yhden piazzan ilmaista langatonta nettiä! Wuhuu!

Viime viikonloppu oli melko geologipainotteinen. Perjantaina oli kurssin kanssa kenttäpäivä hiukan Padovasta pohjoiseen, missä katselimme, miten maaston muodot ja sedimentit muuttuvat jokea seuratessa. Reissu oli liikunnallisesti hyvin helppo, sillä liikuimme paikasta toiseen bussilla ja pysähdyimme tietyissä kohdissa katsomaan jokea. Lauantaina puolestaan menimme Kristiinan kanssa Roveretoon katsomaan vuorilla olevia dinosauruksen jälkiä.

 

Joen kasamaa soraa

 

 Välillä joen sora vaihtui hienommaksi hiekaksi paikoissa, joissa oli joen vanhoja uomia.

 Alveo di Brenta

Esimerkkitapaus simple shearista 

Roveretossa olimme hyvin ahkeria ja kävelimme juna-asemalta vuorelle, vuorenrinnettä ylös korkealle ja takaisin asemalle turvautumatta bussikyyteihin. Näin kilometrejä oli tosin lähemmäs 20, joista melkein puolet ylämäkeen. Seuraavana päivänä jalat olivat melko kuolleet. Alueella oli tapahtunut joskus satoja vuosia sitten suuri maanvyöry, joka paljasti sedimenttien alla piilossa olleet dinojen jäljet.
 

 

Matkan alkutaipaleella. Huomaa, miten valkoinen rakennus pienenee myöhemmässä kuvassa, kun etäisyys siihen kasvaa.

 Tässä kuvassa olemme jo melko ylhäällä. Valkoinen rakennus on jo alapuolellamme ja Rovereton talot näyttävät pieniltä.

Useassa vaiheessa kävelimme pikkupikkupolkua pitkin.

Tämä kuva ei ole otettu vinossa, vaan tässä kohtaa kävelemämme rinne oli todella jyrkkä. Dinosaurusten jälkiäkin näkyy jo. 

Tämä kuva on samasta rinteestä kuin edellinenkin. Tässä näkyy, miten maanvyöry vei osan myös siitä kerroksesta, jossa dinosaurusten jäljet olivat.

Siinä se köpötteli mutkille. 

 Useassa kohtaa oli opastetauluja siitä, millainen alueen geologia on ja millaiset otukset ovat jäljet jättäneet.

Netittömän elämää, osa I

Koska helmikuun alussa tuli muutto uuteen kämppään (joka on kiva + uuni, jee!) ja koska ei tässä uudessa kämpässä ole vielä(kään) nettiä, on ollut pakko totuttautua netittömyyteen. Onneksi sentään puhelimen netillä saa hoidettua tärkeimpiä asioita (=Facebook) ja lähellä on yliopiston kirjasto, jonka langatonta nettiä voi häikäilemättömästi käyttää muuhun kuin opiskeluun. Buahahahahaa. Ongelmallisinta on ollut se, miten saa kaiken netissä surffailulta säästyneen ajan kulutettua nyt, kun kaikki tentitkin ovat ohitse. Esimerkiksi kämppiksen leffakokoelma on tullut kovaan kulutukseen viime aikoina. 

Ja miksi meillä ei ole vielä nettiä? Noh. Täkäläisen nettiliittymän avaaminen ei vissiin ole  mikään yksinkertainen homma, sillä keskimääräinen aika, joka siihen kuluu on noin kuukausi. Yhden brittikaverini kämppä oli saanut odottaa nettiä neljä (!!!) kuukautta, ennen kuin modeemi saapui iltoja piristämään. Kävimme kämppiksen kanssa tässä pari viikkoa sitten kyselemässä, jokohan kohta pääsisimme surffaamaan netissä ja italialaiseen tyyliin operaattorin tyyppi vakuutteli "joo, joo 7-10 päivää kestää vielä." Siinä kun tivasimme, että ihanko varmasti saadaan helmikuun loppuun mennessä netti, tokaisi tyyppi kuitenkin, ettei siitä mitään varmuutta ole. Ja niinpä nyt tänäänkin 7.3. olemme ilman nettiä. Huoh.

Mutta ei tässä ilmojen lämmetessä haittaa niin kauheasti, ettei netti pelaakaan. Aina voi lähteä ulos, kun aurinko paistaa ja lämpötilat alkavat olla yli 15 asteen luokkaa. Myös isä ja äiti kävivät vierailulla tällä viikolla ja täydensivät kaurahiutale- ja karkkivarastot.

Se tunne, kun..

..kaipaa Suomen pitkää karkkihyllyä laajoine valikoimineen. Pitää varmaan tehdä reissu Ikeaan lähiaikoina.

Täällä taas

Nyt kun sain vihdoin sen tammikuun alun tentin läpi, voin päivittää tänne jotain :) Eli tänään oli elämäni ensimmäinen suullinen tentti. Tentti, joka aiheutti suurta stressiä ja paniikkia ja ahdistusta. Nyt se on ohi ja läpäisty arvosanalla 26/30, joka luokitellaan italialaisittain erittäin hyväksi! JEE! Arvosanaluokittelu menee täällä seuraavanlaisesti:

Erinomainen 29-30
Erittäin hyvä 26-28
Hyvä 23-25
Tyydyttävä 20-22
Heikko 18-19

Eli 30 on maksimi ja 18 pääsee vielä läpi.

Luulen, että proffa oli minua kohtaan hyvin lempeä, sillä mietin hölmistyneenä useassa kohtaa vastauksiani ja tarvitsin myös täsmentäviä kysymyksiä. Tenttikysymykseni koskivat silikaattien rapautumisen vaikutusta veden koostumukseen ja maannoksen syntyyn. Ne oliva melko peruskysymyksiä, mutta ääneen ajattelu oli hankalaa. Onnekkaana sain myöskin tehdä tenttini italian sijaan englanniksi.

Ehkä pahin stressitekijä tässä suullisessa tentissä oli se, ettei yhtään tiennyt mitä odottaa. Olin aikaisemmin kuullut vaihtelevia kertomuksia suullisista tenteistä. Jotkut professorit ovat vaihto-opiskelijoita kohtaan hyvinkin lepsuja ja toiset puolestaan eivät meinaa päästää tentistä läpi millään. Onneksi tämä proffa ei ollut sellainen vaan laukoi jälleen vitsejä suomen kielen sanoista, jotka ovat italiaksi kirosanoja. Ja kertoi lisäksi, että Riina on yhden hyvin verisen ja pahan sisilialaisen mafioson sukunimi. Yritäpäs siinä sitten tehdä tenttiä vakavalla naamalla.

Ja koska kuvia en ole lisäillyt tänne pitkiin aikoihin laitan tähän nyt parhaat palat minun ja Johannan Venetsia-Bologna-Milano-kierroksesta!

VENETSIA

 Johanna ja kevään upeaa toppapukumuotia (puvut olivat luokkaa yli sata euroa)

 Kiivettiin myös Basilica di san Marcon ylätasolle. Tässä Piazza San Marco.

 Ja näkymä samalta tasanteelta toiseen suuntaan.

BOLOGNA

Bologna oli minulle uusi tuttavuus. En ollut aikaisemmin siellä käynyt. Pidin siitä, että kaupungin talot olivat kauniin puna-ruskeansävyisiä ja joka paikassa oli paljon holvikäytäviä.

 

 Palazzo Re Enzo

 Bolognassa huomasi jälleen, miten italialaiset tornit ovat aina enemmän tai vähemmän vinksallaan. Kaupungissa on useita torneja, jotka ovat oikeasti silmin nähden vinossa. Kuvasta sitä ei ehkä erota niin hyvin.

 PÖLLÖ!!

 Kyllä kemisti aina kemistin löytää. Tässä Johanna ja Luigi Galvani.

Piazza Maggiore ja Palazzo d'Accursio

MILANO

Myöskään Milanossa en rautatieasemaa ja lentokenttää lukuunottamatta ollut ennen käynyt. Kaupungista jäi minulle hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta se oli kaunis, mutta ihmisten paljous ja ryysis joka puolella ahdisti. Tosin Milanon Duomo on jo pelkästään yksi syy vierailla Milanossa. Onhan se hieno ja valtava goottilainen kirkko.

 Milanon Duomo. Mahtipontisen näköinen niin sisältä kuin ulkoakin. Ja kuten kuvasta näkyy, ihmisiä oli ihan liikaa. Koko ajan. Kaikkialla.

 

Duomo vähän eri suunnasta.

 Jälleen kerran Giuseppe Garibaldin patsas.

 Cairoli Castello

 Ratikkalinjojen langat muodostivat melkoisen verkon teiden ylle.

Se oli loman loppu se

Täällä sitä ollaan taas, Padovaan saapuneena. Joululoma loppui ja arki alkoi kevyesti tentillä (joka ei nyt niin hirveän hyvin mennyt). Siksipä voisinkin kertoa Italian tenttisysteemeistä vähäsen.

Tenttiin ilmoittautumissysteemi on minulle edelleen harmaata aluetta. Joihinkin tentteihin nimittäin ilmoittaudutaan yliopiston uniwebissä (täkäläinen weboodi) ja joihinkin ei.Tämänpäiväiseen tenttiin pystyi ilmoittautumaan lähettämällä sähköpostia proffalle. Seuraavien tenttien käytännöistä (tai päivämääristä) ei ole mitään tietoa. Ehkä ne tässä selviävät piakkoin.

Itse tenttitilaisuus oli melko samanlainen kuin Suomessa. Tosin vastaukset tuli tehdä kuulakärkikynällä, joka hiukan hankaloitti minun elämääni, sillä olen aina tehnyt tenttini turvallisesti lyijykynällä, jolloin vastauksia on huomattavasti helpompi hienosäätää. Hämmästyttävin ero täkäläisessä tentissä oli kuitenkin se, että ihmiset ihan yleisesti ja avoimesti lunttasivat toisiltaan ja kysyivät suhteellisen kovaankin ääneen neuvoa vieressä tai takana istuvalta. Ja kaverit saattoivat näyttää omat vastauksensa toisilleen kesken tentin ilman, että kukaan tähän puuttui. Se oli suomalaisen silmiin hyvin erikoinen asia, mutta kait se kuuluu täkäläiseen kulttuuriin.

Nyt odottelemaan siis tentin tuloksia ja toivomaan läpipääsyä, sillä seuraava yrityskerta tulee olemaan suullinen koe.. Ja se vasta hermostuttavalta tuntuu, vaikka englanniksi saisikin vastata.

Joulu tulla jolkottaa osa 3

Hauskaa joulua toivottavat Riina ja ihana, herkullinen gigamarenki!

Joulu tulla jolkottaa osa 2

Tänä aamuna lähdin ajoissa (ennen puolta päivää siis) keskustaan katsomaan, jos löytäisin jotain joululahjoja (en löytänyt). Joulun lähestyminen näkyy katukuvassa yhä enemmän sekä valoina ja koristeina, mutta myös väenpaljoutena, kun ihmiset etsivät kaupoista ja markkinoilta joululahjoja ja -tarvikkeita. Ja markkinoitahan keskustassa tänään riitti! Kaikilla pääpiazzoilla oli omat markkinansa ja lisäksi myös pääkadun varrelle oli pystytetty erilaisia kojuja. Niillä oli myynnissä niin joulukoristeita, vaatteita, käsitöitä, kaikkia ruokaihanuuksia kuin myös yllätyksekseni yhden kulman Prato della Vallesta olivat vallanneet joulukuusimyyjät! Suurin osa kuusista oli suomalaisen silmin aivan liian pieniä ja pallomaisia, mutta ihan oikeita kuusia ne olivat. Muita markkinoilla mieleen jääneitä kojuja olivat joulukukkakojut, joita oli joka nurkassa, makeiskojut, lakritsikoju, jossa lakritsia oli todella isona köntsänä ja jälleen kerran lukemattomat liha- ja juustokojut.

Joulu näkyi katukuvassa myös siten, että katutaiteilijat olivat siirtyneet jouluiseen tilaan ja soittelivat joululauluja. Myös ilmapalloeläinmies oli pukenut päälleen joulupukin asun. Koristuksista erikoisin oli yhden kaupan edustalla ollut saippuakuplakone, joka sylki ilmaan tasaisin väliajoin saippuakuplaryöpyn. Kai se jotenkin kuvasti lunta.. Myös jokin paikallinen puhallinorkesteri oli soittamassa yhden rakennuksen edustalla musiikkia. 

 

 Jouluinen kauppa

 Joulupukki-ilmapallomies

Puhallinorkesterimiesten hatut olivat kyllä hienoja!

Omnomnom-koju täynnä erilaisia makeisia ja suklaata