Joulu tulla jolkottaa

Koska jouluaattoon on enää alle kuukausi aikaa, on aika vihdoin ostaa Ikeasta purnukallinen pipareita ja lisää glögiä. Myös kaupungille on ilmestynyt jouluvaloja ja kauppojen ikkunoihin joulukoristeita. Palazzo del Bon eteen on ilmestynyt myös suuri joulukuusi. Ilmatkin ovat sen verran jäähtyneet, että alkaa tuntua enemmän talvelta kuin syksyltä. Tänä aamuna jopa lätäköt olivat jäässä!!

 Joulukuusi!

Glögiä ja oikein söpö piparipurnukka. Huom! Tuo nutellapurkki on kämppiksen, ei minun.

Pieni syysmyrsky

Tänään alkoi ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että täällä on nyt talvi. Ulkona sataa vettä vaakatasossa ja tuuli on todella kylmä ja navakka. Enää ei naurata se, että Välimeren maissakin pidetään paksuja talvitakkeja talvella, vaikka eihän täällä ole edes pakkasta. Täällä kylmyys on erilaista. Ilma on todella kosteaa ja sen takia se tuntuu luissa ja ytimissä asti, vaikka itse lämpötila olisikin n. 10 astetta. Olin tänä aamuna todella tyytyväinen veden- ja tuulenpitävään gore-tex- takkiin ja lapasiin. Nyt kotiin päästyäni suunnitelmani on tehdä hiukan kuumaa glögiä, laittaa villasukat jalkaan ja piiloutua loppupäiväksi peiton alle kirjaa lukemaan.

(Tosin todennäköisesti kyllästyn siihen jo parin tunnin päästä. Aina on vaihtoehtona lähteä illalla keskustaan, sillä tänään on Black Friday ja kaupoissa on klo 20.30-23.30 melko isojakin alennuksia. Ehkä jotain joululahjaostoksiakin saisin tehtyä.. Hihi.) 

Tänään ihmettelin tällaisia

1. Vastaleikatun ruohon tuoksu marraskuisessa 20 asteen lämpötilassa on aika hassu kokemus.
2. Miksi italialaiset pitävät 20 asteen lämpötilassa villakangastakkeja? Joo välillä käy kylmähkö viima, mutta silti!
3. Luennoitsijan tapa lausua sanoja selvästi tai epäselvästi vaikuttaa todella paljon siihen ymmärtääkö luennolla mitään. Sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin puhenopeudella.
4. Nakkistroganoff maistuu ihan erilaiselta pastan kanssa kuin perunan. (Voin siis syödä sitä vielä kolmantena peräkkäisenä päivänä tämän takia)
5. Pastasta puheen ollen kuka ihme on keksinyt kaikki miljoona eri pastamuotoa? On spagettia, fusillia, penneä, tagliatellea, eri muotoisia pikkupastoja, eri muotoisia pikkupikkupastoja, eri muotoisia pikkupikkupikkupastoja jne.
6. Milloin oikein opin, että minkä maan ihmiset käyttävät poskisuudelmatervehdyksiä ja kuinka monta poskisuudelmaa kukin oikein antaa?

Ruokaa!

Koska ruoka on yksi lempiasioistani, laitan tänne nyt pienen koosteen siitä mitä olen syönyt. Hihi.

Aloitetaanpas suolaisilla ruoilla.

Pastaa ja pitsaa. Ne on ne yleisimmät ruuat, mitä Italiassa olen syönyt (yllätys yllätys). Risottojakin täällä Veneton alueella tarjotaan, mutta niihin en ole vielä päässyt tutustumaan.

Jos kotona pitää valmistaa jotain ruokaa, on se yleensä pastaa. Toki poikkeuksiakin löytyy. Olen tehnyt myös tomaattikeittoa, salaatteja, tortilloja, pinaattikeittoa ja nakkistroganoffia. Uunin puuttuminen rajaa huomattavasti eri ruokalajien valmistamismahdollisuuksia.

Tänään sunnuntaina ruokana nakkistroganoffia!

Ulkona syödessä ovat myöskin pastat ja pitsat olleet suosiossa. 

Pitsa, jossa on juustoa, makkaraa ja tryffeliöljyä.

Pitsa ilmakuivatulla kinkulla, mozzarellalla ja ricottajuustolla

 Pitsa juustolla ja munakoisolla

 Mustekalan musteella värjättyä pastaa

Ja sitten niihin makeisiin ruokiin. Gelatosta tuskin tarvitsee yhtään kuvaa laittaa, joten laitan muita herkkuja, joita olen syönyt.

Kahvin kanssa tulee helposti syötyä jotain imelää. Tässä nutellalla täytetty croissant.

Tässä puolestaan valtava marenki 

 Pari viikkoa sitten kävimme syömässä jenkkiravintolassa ja siellä otin jälkiruoaksi tämän Coppa Alaska nimisen jätskiannoksen.

Cantuccino-keksejä

Sorruin viimein ostamaan nutellapurkin. Tässä se nyt on.

Verona ja pari sanaa opiskelusta

Viime lauantaina käväisin päiväreissulla lähikaupungissa Veronassa. Veronaan on Padovasta noin tunnin matka junalla ja kaupunki tunnetaan Romeosta ja Juliasta. Lisäksi sieltä löytyy hienosti säilynyt roomalainen amfiteatteri, jossa kesäkuusta elokuuhun pidetään oopperanäytöksiä. Sinne on siis kesän alussa vielä päästävä kuuntelemaan, miten ooppera raikuu iltahämärässä amfiteatterin rappusille.

Muuten täällä etelässä arki on pyörähtänyt hyvin käyntiin. Kaikki haluamani kurssit ovat jo alkaneet ja suurin osa luennoista on ollut hyvin mielenkiintoisia. Luennoissa ei ole kauheasti eroa suomalaisiin luentoihin. Professori puhuu luokan edessä ja välillä kysyy jotain opiskelijoilta. Powerpoint-esitykset ovat myös löytäneet tiensä luennoillemme ja luentokalvot on ladattavissa netistä tai sitten ne voi saada suoraan professorilta.

Suosikkikurssini on metamorfisen petrologian kurssi, jossa kaksi kertaa viikossa on teoriatunnit ja kerran viikossa pääsee tekemään mikroskooppitöitä. Ohuthieet ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja niistä on näkynyt useita asioita, joita en Suomessa ollessani ollut havainnut. Ja koska hieistä käydään yhdessä läpi niin mineraalit kuin rakenteetkin, ovat pienimmätkin yksityiskohdat tulleet tutuiksi. Myös kurssin luennoitsija on hauska heppu. Kurssi on ainut englanninkielinen kurssi, jonka olen valinnut ja osallistujamäärä on noin kuusi henkilöä. Tämä takaa sen, että professori pystyy ottamaan huomioon joka opiskelijan ja kertomaan juttuja siitä, miten hän on syönyt elämänsä parasta lohta Suomessa.

Muita valitsemiani kursseja ovat ympäristöön liittyvän geokemian kurssi, sedimenttipetrologian kurssi ja italian kielikurssi. Geokemia on toinen suosikkikurssini. Luennoilla on käyty läpi veden ja kiven vuorovaikutukseen liittyvää kemiaa ja se on ollut mielenkiintoista. Yksi tehtävämme on ollut kerätä vesipulloista etikettejä, joiden sisältämää tietoa olemme pari viime luentoa analysoineet. Sedimenttipetrologian kurssi on myös hyvin pieni kurssi. Siellä on yhteensä kuusi opiskelijaa ja luennot sisältävät sekä mikroskooppitöitä että teorialuentoja. Yleensä näillä luennoilla olen enemmän tai vähemmän pihalla, sillä professori puhuu italiaa todella nopeasti.

Ja lopuksi vähän kuvia Veronasta.

 Julian eli italialaisittan Giuliettan parveke

 Giuliettan talon lähellä on seinä, jonne pariskunnat ovat käyneet jättämässä kirjoituksiaan.

Veronan amfiteatteri

 Amfiteatterin portaat olivat täynnä hienoja (ja isoja!!) fossiileja.

 Lisää fossiileja

 Näkymä amfiteatterin ylimmiltä portailta kaupungille päin

 Ja jälleen sama amfiteatteri

Ruskaa on myös Italiassa!

Köh köh, niisk niisk

Koska en viikonloppuna tehnyt juuri muuta kuin levännyt tämän lentsun takia, en päässyt muiden mukana vierailemaan Veronassa. Joku toinen viikonloppu sitten. Lohdutuksekseni voin laittaa tänne blogiin kuvia Padovan kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa kävin viime perjantaina, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Padovan Orto Botanico on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan oleva puutarha ja se on myös Unescon maailmanperintökohde.

Trooppisten kasvien huoneessa oli törkeän kuumaa ja kosteaa.

 Söpö pikkupikku orkidea

Lihansyöjäkasveille oli varattu oma huoneensa.

Aurinkokelloja oli puutarhassa useita.

Piikikäs puu, epämiellyttävä koskea

Jokin sitruspuu Kiinan ja Japanin alueelta

 

Lempikasvillisuuttani oli vesikasvit, kuten nämä valtavat lumpeet.

Iso ontto puu

Ja loppukevennyksenä laitan tähän vielä kuvan asuntolan luona asuvasta kissasta, jonka nimi on Salem. Sillä on jostain syystä tapana tulla naukumaan minun ja kämppikseni ikkunan alle, vaikka ruokaa emme sille ole ikinä antaneet.

Retki Venetsiaan

Sunnuntaiaamuna päätimme joukolla samassa asuntolassa asuvien kanssa lähteä katsomaan millainen se Venetsia oikein on. Niimpä hyppäsimme paikallisjunaan ja 30 min päästä saavuimme Venetsian rautatieasemalle. Harmittavaa oli, että koko päivän satoi vettä ja oli melkoisen kylmä, mutta eihän meitä sokerista oltu tehty.

Venetsialaista katukuvaa

Paikoitellen pystyi näkemään, miten Venetsia vähitellen on uppoamassa. Tässä kuvassa kanavan vesi tulvii kadulle.

 

 Kanavien  vesi ulottuu usein talojen seiniin asti.

 Paikallinen turistikrääsäkauppa myy naamioita. Näitä liikkeitä oli joka kadunkulmassa.

Osa matkaseurueesta

Lisää siltoja ja vettä.

 Päivän lounas oli mustekalan musteella värjättyä pastaa.

 Autoilla ei Venetsiassa pääse liikkumaan. Veneitä oli paljon.

 

Näkymä Rialton sillalta Canal Grandelle

 Ponte di Rialto ja pakollinen turistikuva

 Gondoleita odottamassa käyttöä

Gondoleita käytössä

Yleisesti Italiaan on nyt saapunut syksy ja sen huomaa. Päivä lämpötila on 15 asteen tuntumassa, mutta ilma on todella kosteaa ja siksi on melkoisen kylmä. Huoneessanikin on todella kylmä, joten villasukille ja fleecetakille on todella käyttöä. Viime viikolla hankkimani orastava flunssanpoikanen on puhkeamassa kukkaa ja tämä rajoittaa vähän iltarientoihin menemistä. 

Kursseista alkaa olla nyt enemmän selvyyttä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Professorit ovat yleensä olleet hyvin kiinnostuneita suomalaisesta vaihto-oppilaasta ja saattavat jopa kesken luennon kysäistä jotakin asiaa koskien Suomea. Myös italialaiset geologian opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä päästessään harjoittelemaan englannin puhumista kanssani. 

Pyörän löytäminen on helpottanut huomattavasti kaupungissa liikkumista. Enää ei ole tarvinnut odotella busseja tai lähteä tuntia ennen luennon alkamista kävelemään kampukselle päin. Tosin italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluu kiinteänä osana vesisateet, joten saa nähdä kuinka kauan pystyn pyörääni käyttämään..